Luin mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän jutun Mediakasvatus ei tunne rajoja osoitteessa
http://www.sivistys.net/tausta/mediakasvatus_ei_tunne_ikarajoja.html ja vasta lukiessani ymmärsin hieman paremmin, mikä minua sosiaalisessa mediassa on alusta asti häirinnyt ja sen myötä myös voimakkaasti estänyt ja hidastanut osallistumistani sosiaalisen median kentällä. Kirjoituksessa puhutaan ihmisten mediatajuun liittyvästä muutoksesta, jonka tärkein ilmenemismuoto on nykyään se, että sosiaalisuus voidaan uusien palveluiden avulla yhdistää tarvittaessa myös anonyymiyteen.

Asiaa enemmän pohtiessani huomasin, että minun mielessäni sosiaalisuus liittyy edelleen hyvin voimakkaasti kasvokkaiseen tai puhelimen yms. kautta käytävään kanssakäymiseen tutun ihmisen kanssa. Luulenkin nyt, että mediatajuni on ainakin osittain jäänyt menneelle vuosituhannelle, sillä tärkeää viestinnässäni on edellen se, että tiedän edes alustavasti jostakin yhteydestä ihmisen, jonka kanssa ylipäätään haluan kommunikoida. On pelottavaa ajatella, että sosiaalisessa mediassa saattaisin käydä pitkänkin keskustelun ihmisen kanssa, josta en välttämättä tietäisi yhtään mitään, ja kenties sanoa jotakin sellaista, mitä myöhemmin todella kadun. Hyvältä ei tunnu myöskään ajatus siitä, että joku voisi esiintyä keksityllä minuudella ja kertoa minulle elämästään asioita, joilla ei olisikaan todellisuuspohjaa.

Mediakasvatus ei tunne rajoja -artikkeli käsitteli myös sitä, miten sosiaalisissa tilanteissa arka ihminen voi verkossa luoda julkista elämää panematta kuitenkaan persoonaansa alttiiksi. Etenkin sosiaalisista peloista kärsiville verkko näyttäisi uusien tutkimusten mukaan olevan tärkeä keino hoitaa sosiaalisia suhteita. Ajatus tuntuu tällä tasolla kyllä ihan kannatettavalta. Sosiaalisesti estyneille some näyttäisi tarjoavan vallan hyvän foorumin ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Samalla he voivat löytää sekä samoin kuin eri tavalla ajattelevien kanssa yhteyttä ja kenties myös rakentaa persoonalleen sopivia yhteisöllisyyden muotoja sekä liittyä itselleen sopiviin keskustelu- tai harrasteryhmiin. Tästä näkökulmasta asiaa tarkastellen ei sosiaalinen media enää vaikuta niin vieraalta tai oudolta kuin vielä hetki sitten.

Käsitykseni mukaan sosiaalisen median muodot kehittyvät kaiken aikaa. Mitä enemmän olen viime viikkoina perehtynyt some:n muotoihin ja käytäntöihin, sitä enemmän tuntuu, että uutta oppia tarvitaan elämänkaaren kaikissa vaiheessa, jotta ihmiset pysyvät mukana muutoksessa. Itse käyn aika usein avoin tietosanakirja Wikipediassa lukemassa kiinnostukseni kohteena olevista asioista, sillä koen, että pääsen nopeasti kiinni aiheen perustietoihin ja saan jonkinlaisen rungon, johon voin sen jälkeen kerätä tarkempaa ja tärkempää tietoa aiheesta varmemmista lähteistä.

Sosiaalisesta mediasta löysin helppolukuisen tietopaketin http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_media. Sen avulla olen nyt  hahmotellut itselleni ymmärrettävää kokonaisuutta digitaalisen median kentästä ja kerännyt tietoa myös muualta hämmästyttävän laajaksi paisuneesta verkkoviestintäympäristöstä. On ollut ilo huomata, miten helposti oppimista tapahtuu, kunhan vain rohkaistun liikkumaan digitaalisen median alueella.