Jäin  miettimään ensimmäisen luennon jälkeen, voiko ihminen säilyä olemassa olevana nykyaikana vain silloin, jos hän jakaa asioita muiden kanssa digitaalisessa verkossa. Havaintoni mukaan ainakaan minun olemassa oloni ei riipu siitä käytänkö nettiä väliaineena viestimiseen vai en. Yhä edelleen suurin osa kanssakäymisestäni läheisteni ja ystävieni kanssa tapahtuu nimittäin kasvokkain tai kännykän tekstiviestien ja puheluiden muodossa, joten ainakaan vielä en tunne kaipausta netissä käytävään "kevyeen" yhteyden pitoon.

Elän ilmaisesti aika tyytyväisenä katveessa digitaalisen ajan elämäntavasta, sillä en koe juurikaan tarvetta liittyä erilaisiin ryhmiin, jotka kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia ja tietoja netin välityksellä. En osaa sanoa, jäänkö paitsi jotakin keskeistä jakamisen, liittymisen, levittämisen tai kierrättämisen kulttuuria, sillä olen aina elänyt näin, ja lienee siksi en edes osaa oikein hakeutua uuden mediavälitteisen elämäntavan pariin.

Tiedän suuren osan ystävistäni käyttävän fasebookia. Itse olen jättäytynyt syrjään, sillä en pidä siitä nopeudesta millä säännöt ja käyttämisen tavat kyseisellä alustalla muuttuvat. Ehkäpä sosiaalinen alusta, jota voisi itse tarkasti säädellä, sopisi itselleni nykyisiä vaihtoehtoja paremmin ja ehkä sitten uskaltautuisin kokeilemaan uutta viestinnän tapaa. Media-identiteettiäni kuvailisin varovaiseksi ja mielellään syrjään vetäytyväksi, sillä arvoni ja asenteeni johtavat helpommin torjumaan kuin samaistumaan uusiin tapoihin.